Ientulehdus ja parodontiitti, hampaiden kotihoito

Ientulehdus voi kehittyä jo nuorelle koiralle ja kissalle mikäli hampaita ei harjata. Ientulehdus voi olla voimakas jo maitohampaiden aikana. Ientulehdusta on ihmisilläkin vaikka hampaat harjaisi sähköhammasharjalla aamuin illoin. Ientulehdusta ei ihmisillä hoideta suuvedellä, geelillä, jauheella, xylitolpurkalla, -tableteilla, veteen lisättävällä aineella eikä pureskelemalla kovia purtavia. Ientulehdusta hoidetaan harjaamalla hampaita. Tutkimuksessa jossa ienrajasta tutkittiin koepala todettiin ientulehdus jokaisella koiralla, jonka hampaita ei harjattu päivittäin. Harjaamiselle ei ole koirille tai kissoillekkaan korviketta, vaikka kaupan on jos jonkinmoista tuotetta.

Ientulehduksen aiheuttaa päivittäin hampaiden pinnalle muodostuva bakteerimassa eli plakki, ja se on ennaltaehkäistävissä plakin päivittäisellä poistolla eli hampaiden harjauksella. Jos plakkia ei poisteta, se alkaa jo 3 päivässämineralisoitua hammaskiveksi, joka ei ole enää harjattavissa pois. Epätasainen hammaskivi on mainio pinta bakteeriplakille, jota kiinnittyy siihen entistä enemmän jolloin tulehdus suussa pahenee. Joillain yksilöillä elimistön oma puolustuskyky ei päästä ientulehdusta leviämään ja toisilla eteneminen on puolestaan jopa kiihtynyt. Hampaiden tukikudoksen tulehdus voi aiheuttaa tulehduksen muualle elimistöön, luun tuhoutuessa se altistaa oronasaalifistelille ja leukamurtumalle, myös hammassyöpymälle ja jopa suusyövälle. Ientulehdus on hyvällä hoidolla vielä parannettavissa, siksi siihen kannattaa reagoida ajoissa; ennaltaehkäisy on suun hoidossa kaiken A ja O.

Parodontiitti (englanniksi periodontitis) sanahirviö taipuu suussani helpommin lyhennelmään paro, joten puhutaan parosta. Paro on seurausta ientulehduksen syventymisestä ientaskuun ja siitä hampaan juurta luuhun kiinnittäviin säikeisiin ja alla / ympärillä olevaan luuhun. Paroa on eriasteista ja ilman kunnon puhdistusta, ientaskujen mittausta ja hammasröntgenkuvausta voi olla mahdotonta arvioida paron tasoa, kivun astetta ja hampaan ennustetta. Aikainen havaitseminen ja hoito on ensiarvoisen tärkeää, jotta mahdollisimman moni hammas saataisiin säästettyä. Paro ei voi syntyä ilman ientulehdusta, siksi ientulehdukseen kannattaa aina puuttua.

TERVE SUU: puhtaat kruunut, ienraja on litteä ja vaaleanpunainen ja puoliympyrän mallinen. Hengitys ei haiskahda pahalle eikä puruluuhun tai hammasharjaan tule verta. Hammasröntgenissä alveolaariluun raja ulottuu hampaan kaulan ja kruunun rajalle ja ientaskun syvyys ei kissalla ylitä 1 mm ja koiralla koosta riippuen 2 - 3 mm syvyyttä. HOITO: hampaiden harjaus päivittäin, säännöllinen puhdistus anestesiassa (1 - 2 vuoden välein)

IENTULEHDUS: Hammaskiveä alkaa mahdollisesti jo muodostua ja ien on hieman turvoksissa ja punoittava (nähdään ohut punakka raja). Tämä on ensimmäinen merkki kivusta; hampaiden harjaus alkaa tehdä kipeää ja harjaan tulee verta. Hammasröntgenissä ei havaita luukatoa. HOITO: hampaiden harjaus päivittäin, säännöllinen puhdistus anestesiassa (1 - 2 vuoden välein)

PARODONTIITTI, ALKAVA: Ikenet ovat hieman turvoksissa ja hammaskiveä on mahdollisesti kertynyt, hengitys haiskahtaa pahalle mutta sitä ei välttämättä aina huomata. Muuta epäilyttävää ei ole näkyvissä. Et välttämättä näe mitään suurempaa turvotusta tai punoitusta ikenissä. Hammasröntgenissä havaitaan 0 - 25 % luukato. HOITO: mahdollisimman pikainen hammashoitoihin perehtyneen eläinlääkärin suorittama hammashoito anestesiassa. Tässä vaiheessa voidaan pysäyttää suurempi kudostuho huolellisella hoidolla. HUOM! Ilman asianmukaista hoitoa kudostuho etenee.

PARODONTIITTI, KOHTALAINEN: Huomattavaa on, että päällepäin ei näy sen enempää kuin edellisissä, tulehdus kun on hampaan juuren ja luun välissä. Haju on ehkä huomattavampi. Ientasku on syventynyt ja alueella on merkittävä luukato (25 - 50 %), joka voidaan nähdä vain hammasröntgenkuvassa. HOITO: Hoitovaihtoehtoja on kaksi, hampaan poisto tai hampaisiin erikoistuneen eläinlääkärin suorittamat erityistoimenpiteet. Jos hammas poistetaan, siitä ei ole enää vaivaa mutta hammas on menetetty eikä se kasva takaisin. Jos hammas hoidetaan erikoistoimenpitein ja omistajat sitoutuvat tarkkaan ja huolelliseen kotihoitoon, hammas saatetaan voida säästää.

PARODONTIITTI, PITKÄLLE EDENNYT: Haisee pahalle, todennäköisesti aristaa kipeää suuta eikä halua, että sinne katsotaan. Ikenet ovat joko vetäytyneet tai turvonneet ja hammaskiveä on todennäköisesti runsaasti. Ientaskun syvyys on lisääntynyt ja hammasröntgenkuvassa havaittava luukato on yli 50 %. Tämä on jo kivulias ja vaarallinen tilanne eläimelle. Mm. perussairaus kuten sydän-, maksa- tai munuaisvika voi syntyä tai pahentua tulehdustilan vuoksi ja pienillä koirilla on lisäksi leukamurtumariski. On huomioitava, että ikä ei ole koskaan este hammashoidolle. Kaikki hampaat joissa kiinnityskudostuho on 50% tai yli on poistettava. Poistolistalle joutuvat myös hampaat joiden juurien alueella on juuripaiseeseen viittaavaa, jotka heiluvat, juurien välistä on kadonnut luuta tai ientaskun syvyys on merkittävä (yleensä yli 5 mm). Vaikka hampaiden poistaminen on aina harmillista, lemmikki pärjää hyvin ilman hampaita, tärkeintä on kivuton ja terve elämä ilman kroonista tulehdusta suussa.

Ientulehduksesta ja parodontiittista ihmisillä:THL:n 5 v välein teettämän raportin mukaan vuonna 2017: hieman yli puolet miehistä ja neljä viidesosaa naisista harjaa hampaansa vähintään kahdesti päivässä. Miehistä 59 % ja naisista 69 % kokee suunterveytensä hyväksi tai melko hyväksi, tämä osuus pieneni verrattuna vuoteen 2011. Hieman yli joka kolmas kärsii hammassärystä tai muista hampaisiin tai hammasproteeseihin liittyvistä vaivoista vuoden aikana. Suunterveyden kulmakivinä pidetään huolellista suun omahoitoa sekä säännöllistä suun terveydenhuollon palvelujen käyttöä. Hampaiden harjauksen suhteen myönteinen kehitys oli pysähtynyt verrattuna tilanteeseen vuonna 2011. Miehet harjasivat hampaitaan suositusten mukaan yhä selvästi harvemmin kuin naiset ja erityisesti iäkkäämpien hampaiden omahoidosta voi olla huolissaan. Myös suunterveytensähyväksi tai melko hyväksi kokeneiden osuus laski selvästi vuodesta 2011 vuoteen 2017. Havaintojen taustalla olevat tekijät tulee selvittää jatkotutkimuksissa, joihin tulee sisältyä kliininen tutkimus väestön suun terveydenhuollon palvelujen tarpeen selvittämiseksi kokonaisuudessaan. Hampaiden harjausaktiivisuus ja koettusuunterveys olivat selvästi yhteydessä koulutustasoon ilmentäen sosioekonomisten terveyserojen pysyvyyttä.