Hammassyöpymä TR
Hammassyöpymän syntysyy on edelleen epäselvä. Jostain syystä elimistön omat solut alkavat tuhota hampaan rakennetta. Tähän voi vaikuttaa kiinnityskudosten tulehdus, mikä tahansa kolahdus tai vamma, ehkä myös bakteerit ja ainakin elimistön oma puolustusvaste.
Syöpymätyyppejä on erilaisia. Niiden tunnistaminen vaatii huolellisen hammastarkastuksen ja hammasröntgenkuvauksen nukutuksessa. Hammasröntgenkuvaus paljasti tutkimuksesta riippuen 2,4 kertaa tai 53->61% enemmän syöpymiä kuin hammastarkastuksen perusteella havaittiin.
Kruunun syöpymä on todella kivulias koska hampaan sisällä oleva ydin paljastuu. Usein kipuja ei eläimestä silti havaita, joskus esiintyy syömisvaikeuksia, kuolaamista ja vaisuutta. Syöpymä etenee yksilöllisesti kuukausien tai vuosien aikana.
Tutkimusten mukaan syöpymän yleisyys kissoilla on tutkimuksesta riippuen 20 - 75 % ja se lisääntyy iän myötä. Hammassyöpymä on löydetty jopa 1-vuotiaalta kissalta. Koirilla syöpymää on havaittu 17,9 - 53,6 % tutkimuksesta riippuen. Koiralla yleisin hammassyöpymätyyppi on juuriin vaikuttava eikä vaadi hoitoa, mutta kivuliasta ja siten hoitoa vaativaa syöpymää todetaan myös. Kissoilla kaikki syöpymähampaat tulee aina poistaa.
Hammassyöpymä ei yleensä näy koska sen peittää ien tai hammaskivi. Joskus ien nousee punoittavana ja turvottavana yhden hampaan kohdalla ja tällöin on syytä epäillä syöpymämuutosta. Puuttuvat hampaat kissalla viittaavat syöpymään. Kissalla usein ikään liittyvä hampaan ulospäin työntyminen voi kertoa parodontiitista ja/tai syöpymästä. Ihmisillä syöpymää vastaan taistelee korjaantumisreaktio, joka kissalla taas on paljon hitaampi ja epäonnistuu pelastamaan hampaan. Kissan hammas on myös rakenteellisesti heikompi kuin ihmisen tai koiran. Tämä saattaa olla syynä kissojen hammassyöpymän yleisyyteen.
Kipeät hampaat pitää poistaa, hammassyöpymään ei ole löydetty mitään muuta hoitokeinoa. Vaikka kipua ei aina hereillä havaita, jopa nukutuksessa oleva eläin reagoi syöpymähampaan kosketukseen, eli kyllä ne todella on kipeitä.