Kiillevauriot

Kiillevaurio -Enamel defect-

Koiralla (ja kissalla) hampaan pinnan kiille on 0,1 - 1 mm paksu, eli varsin ohut, ohuempi kuin ihmisellä. Kiille muodostuu silloin, kun hammas ei ole vielä puhjennut, noin 2 viikon - 3 kk:n iässä, eikä se korjaannu enää puhkeamisen jälkeen. Kiilteen alla on huokoinen hammasluu, jossa on hermopäätteitä noin 40 000 / mm2, enemmän kuin ihmisillä. Hammasluun paljastuminen voi aiheuttaa vihlomista, kipua ja bakteerit saattavat päästä hampaan ytimeen ja johtaa hampaan kuolemaan. Hampaan kuolema sitten johtaa juuripaiseeseen, tulehdus voi tuhota luuta ja/tai levitä elimistöön.

Miten kiillevaurioita syntyy?

• AB Abrasion eli kuluma ulkoisen voiman vuoksi, esim. kivien, keppien tai tennispallon pureskelu, häkin kaltereiden pureminen tai voimakas itsensä rapsutus kutinan vuoksi

• AT Attrition eli kuluma sisäisen voiman vuoksi, esim. hampaat hankaavat toisiinsa purentavian vuoksi• CA Caries eli "reikä", harvinen koiralla, kissalla ei todeta

• E/D Enamel defect, pistemäinen tai suurempi kiillevaurio, esim. maitohampaan poiston yhteydessä tai tapaturman vuoksi vaurioitunut puhkeamaton pysyvä hammas

• E/H Enamel hypoplasia eli kiilteen määrä on vähäisempi, ohuempi (laajempi, esim. perinnöllinen amelogenesis imperfecta)

• E/HM Enamel hypomineralization (hypokalsifikaatio) eli kiilteen laadun heikkous (yleensä trauma pentuaikana, kolahdus tai purema, kiillevaurio tulee kohtalaisen paikallisesti)

Jokin kolahdus tai osuma voi vaurioittaa kiillettä, joskus se kirjataan kiillevauriona ja joskus murtumana (ei-komplisoitu kruunumurtuma UCF = murtuma ei paljasta hampaan ydintä).

Hammaskivenpoisto tai vastaava hampaan pinnan rapsutus voi vaurioittaa kiillettä.

Pentuaikana sairastettu kuumejakso, infektio, ravintoainepuutos, toksiinit tai aineenvaihdunnan häiriöt (etenkin penikkatauti) voivat aiheuttaa laajojakin kiillevaurioita.

Kiillevaurio ei ole vain kosmeettinen haitta, hammasluun värjäytyminen kielii sen altistumisesta ympäristön vaikutuksille. Hammasluun paljastuminen aiheuttaa tuntemuksia tai kipua ja voi johtaa ytimen kuolemaan. Karhea pinta kerää myös enemmän plakkia ja altistaa parodontiitille eli hampaan kiinnityskudosten tulehdukselle. Kiillevaurion lisäksi havaitaan usein myös juurien epämuodostumaa. Hammasröntgenkuvat ovat välttämättömät kiillevaurioiden diagnosoimisessa ja hoidon valinnassa. Mikäli ydin on kuollut, on hammas tai ydin poistettava (hampaan poisto tai juurihoito). Normaalit röntgenkuvat eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että hammas olisi kunnossa, koska ongelmat hampaissa tulevat näkyviin viiveellä. Luusta on tuhouduttava 30 % - 50 %, jotta se nähdään röntgenkuvassa. Ydin muuttuu hyvin hitaasti vanhemmilla lemmikeillä. Ytimen tulehdus saattaa aluksi aiheuttaa hammasluun lisääntymisen, jolloin ydin voi vaikuttaa kapeammalta kuin viereiset tai vastapuolen hammas. Kun ydin on kuollut hammasluuta ei enää muodostu ja ajan saatossa tämä havaitaan muita leveämmäksi jääneenä ytimenä.

Hoito: huonolaatuisen kiilteen poisto ja alueen puhdistus ja valmistelu pinnoitukselle ja/tai paikkaukselle. Hoidon tavoite on sulkea huokoinen hammasluu kipusignaalien ja ytimen tulehtumisen estämiseksi ja poistaa (tai juurihoitaa) kuolleet hampaat tai poistaa hampaat, joissa pitkälle edennyt parodontiitti. Huolellinen kotihoito on tarpeen, koska plakki silti kiinnittyy alueelle herkemmin, vaikka se olisi pinnoitettu tai paikattu. Pinnoitus ja paikka myös kuluvat ajan saatossa ja hammasta käytettäessä.

Muita kiillevaurioita:

Karies eli "reikä": erittäin harvinainen koirilla ja käytännössä sitä ei tavata kissoilla. "reikä" syntyy alueelle, johon jää ruokaa ja bakteerien hapot alkavat syövyttää hampaan pintaa. Karies voi edetä ytimeen kun "reikä" menee kiilteen läpi ja tuhoaa hammasluuta. Päällepäin "reikä" näyttää värjäytymälle hampaan pinnalla. Koettimella hammastarkastuksessa tämän erottaa kulumasta. Terve hammas on kova ja "reikä" on pehmeä, sahanpurumainen. Karies myös haisee pahalta. Karieksen hoitovaihtoehdot: pieni "reikä" voidaan paikata. Isompi "reikä" on hoidettava juurihoidolla ja mahdollisesti metallikruunulla tai hampaan poistolla. "reikiä" ei synny, jos koiralle ei anneta sokeripitoisia herkkuja (esim. leipä, pulla, maksalaatikko) ja/tai hampaat harjataan huolellisesti päivittäin.

Abraasio / attritio: Mahdollisesti käytävä läpi leluja ja hampaiden käyttöä, ehkä poistettava ahtaasti oleva hammas tai hiottava sitä, etteivät hampaat hankaa toisiinsa. Nämä vauriot ovat muuten samanlaisia kuin murtumat, jotka eivät ulotu ytimeen, mutta syntyvät hitaasti pidemmän ajan kuluessa. Yleensä hammasluu ehtii vastata kulumiseen muodostamalla lisää hammasluuta eikä ydin paljastu. Tämä ns. tertiäärinen hammasluu on kuitenkin huonompilaatuista ja rusehtavaa.

Värjäytyneet (sisältäpäin värjäytyneet) hampaat: Koirilla hampaan värjäytyminen aiheutuu yleensä traumasta, joka aiheuttaa ytimen verisuoneen purkauman mutta ei murra hammasta. Aluksi hammas värjäytyy pinkiksi ja sitten saavuttaa mustelman värit jääden likaisen harmaan väriseksi. Tetrasykliini-antibiootti nuorella potilaalla voisi aiheuttaa hampaiden värjääntymisen kellertäviksi / rusehtaviksi. Tutkimuksen mukaan 92,7 % värjäytyneistä hampaista on kuolleita. Kuollut ydin aiheuttaa tulehduksen juurenpään alueelle ja juuripaiseen muodostumisen ja joskus tulehdus voi levitä muualle elimistöön. Tutkimus vuonna 2001 (Hale) osoitti, että vain 40 %:ssa värjäytyneistä hampaista havaittiin röntgenmuutoksia. Kuitenkin tarkempi tutkimus osoitti, että 92.7 % hampaista oli kuolleita. Siksi uusintakuvaus 6-18 kk välein on tarpeen. Nuorella potilaalla, jolla ydin on laaja ja juurenpää vielä auki, ytimen tulehdus saattaa parantua. Tällöin myös väri yleensä palautuu. Hoitovaihtoehdot kuolleelle hampaalle ovat hampaan poisto tai juurihoito.

Take home message: kun hammasluu on paljastunut, se aiheuttaa kiputuntemuksia ja altistaa tulehdukselle. Tällaiset hampaat on hoidettava pikimmiten. Hammasröntgenkuva on välttämätön, jotta voidaan arvioida, onko hammas elossa ja päättää hoidosta.