Miten valita eläinlääkäri hammashoidoissa?
Miksi viedä lemmikki hammashoitoon ja miten valita tarjolla olevista eläinlääkäriasemista?
Koirilla ja kissoilla on paljon erilaisia, usein päällepäin näkymättömiä ja kipua aiheuttavia hammasongelmia, mm. murtuneita, kuolleita, puhkeamattomia, ylimääräisiä hampaita ja hampaita, joiden kiinnityskudos on tulehtunut (parodontiitti) ja tulehdus leviää leukaluussa. On myös hammassyöpymäsairautta ja hampaan sisäisiä ongelmia, ahdasta purentaa ja irtoamattomia maitohampaita. Mitä varhaisemmin hammasongelmat tunnistetaan ja niihin puututaan, sitä paremman elämänlaadun (lemmikille) ja mielenrauhan (omistajalle) voi saavuttaa, lyhyemmistä nukutuksista ja pienemmistä hammashoidon kustannuksista puhumattakaan.
Eläinlääkäreissä on eroja. Eläinlääkäri voi olla joka alan superosaaja, hoitaa kaikkia eläinlajeja, tarttuvia tauteja, elintarvikevalvontaa, sisätauteja, ihotauteja, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, sydän- ja keuhkosairauksia, erilaisia leikkauksia ja hammashoitoja. Päivystää vielä kaiken tämän lisäksi. Eläinlääkäri voi olla pieneläinklinikalla ja hoitaa yleisimpiä pieneläinten sairauksia, leikkauksia ja tehdä hammashoitoja. Eläinlääkäri voi olla perehtynyt tai erikoistunut hampaisiin ja hoitaa vain hammaspotilaita. Voi myös olla, että eläinlääkäri tutkii ja rauhoittaa potilaan ja hammashoidon hoitaakin hoitaja, koska kuka tahansa osaa kyllä puhdistaa hammaskivet. Ihmispuolella ortopedi ei hoida ihosairauksia. Lääkäri ei hoida hampaita vaan siihen on hammaslääkäri. Hammaslääkärin koulutus eroaa lääkärin koulutuksesta.
On tärkeää, että hammashoito tarkoittaisi koko suuontelon ja kaikkien hampaiden tutkimista ja mahdollisten ongelmien diagnosoimista. Tähän vaaditaan lisäkoulutusta eläinlääkärin tutkinnon päälle. Tähän vaaditaan laitteita. Ihan kuin ontuman selvittäminen vaatii röntgenkuvia (tai muita kuvantamismenetelmiä) ja sisätaudit verikokeita, hammasongelmien selvittäminen vaatii hammasröntgeniä. Koska röntgenkuva on kuitenkin kaksiulotteinen kuva kolmiulotteisesta kohteesta, on kuvia osattava tulkita ja lisäksi osattava tehdä hammastarkastus. Hammastarkastuksen löydökset (kuten ientaskun syvyys joka kuvastaa ienterveyttä) kirjataan ylös hammaskarttaan joka annetaan ja merkinnät selitetään omistajalle. Hammaskartan perusteella voidaan arvioida, minkälainen ennuste kullakin hampaalla on ja minkälaista jatkohoitoa tarvitaan. Se on siis vähän niinkuin tulokset jos verrataan vaikka verikokeisiin. Aina ei riitä, että kaikki ok.
Hammaskivenpoisto eläinlääkäriaseman toimenpidelistalla on jäänne ajasta, kun hammashoito tarkoitti vain hammaskivenpoistoa. Sitä siis tarjoavat lähes kaikki klinikat, mutta tämä voi tarkoittaa täysin eri hoitoa eri klinikoiden välillä. No mutta miten omistaja voi tietää, osaako eläinlääkäri hoitaa hampaat vai onko kyse pelkästä hammaskiven rapsuttelusta? Tässä vinkkilista.
Hammasröntgen -> koska hampaasta vähintään puolet on leukaluun sisällä ja hampaan elävä ydin on hampaan sisällä, hammasröntgenkuva on välttämätön arvioitaessa hampaan kuntoa. Yksikään eläinlääkäri, joka osaa hoitaa hampaita, ei hoida hampaita ilman hammasröntgeniä. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisella kerralla olisi aina kuvattava kaikki hampaat, mutta kun potilas on nukutettuna on hammasröntgenkuvauksen mahdollisuus oltava olemassa, jos sitä tarvitaan.
Inhalaatioanestesia -> kun työskennellään suussa, on vaarassa veden, hammaskiven palasten tai jopa hampaan joutuminen hengitysteihin ja keuhkoihin. Hammashoitopotilaita on kuollut keuhkokuumeeseen näistä syistä. Lisäksi nukutetun eläimen kudosten happipitoisuus laskee ja se tarvitsee lisähappea, jota ei voida antaa maskilla kun työskennellään suussa. Siksi inhalaatioanestesia tai edes intratrakeaalituubi on välttämätön. Yksikään eläinlääkäri, joka tietää nämä asiat, ei työskentele suussa ilman hengitysteiden suojausta ja hapensaannin varmistamista.
Anestesian valvonta -> Hammashoidoissa usein kestää eli puhutaan pitkistä nukutuksista. Suu voi olla myös kipeä ja kipu voi aiheuttaa potilaan heräämisen kesken nukutuksen. Eri lääkkeillä on erilaisia vaikutuksia ja mm. verenpaine, sydämen syke ja hengitys saattaa heiketä ja ruumiinlämpö laskea. Yksikään eläinlääkäri, joka tietää anestesiariskit, ei tee pitkiä anestesioita ilman anestesiaa valvovaa työparia.
Hammastarkastus -> hammastarkastuksen pitäisi olla se ykkössyy hammashoidolle. Kissan 30:stä ja koiran 42:sta hampaasta yksityiskohtia ei voi muistaa mikäli niitä ei kirjata ylös. Nämä tiedot ovat välttämättömät ongelmien havaitsemiselle ja jatkohoidon suunnittelulle kuten myös hammashoidon seurannalle. Asiakkaalle annettava, huolellisesti ja ymmärrettävästi täytetty hammaskartta on myös tae hoidosta. Ilman sitä ei voida tietää, mitä hoidossa on tehty ja mitä olisi pitänyt tehdä tai tulee mahdollisesti myöhemmin eteen.
Haluan vielä tähän loppuun painottaa, että en arvostele eri eläinlääkäriasemia tai eläinlääkäreitä. Tiedän, että jokainen eläinlääkäri tekee työtään rakkaudesta eläimiin ja varmasti parhaan taitonsa mukaisesti. Minä tein "hammashoitoja" ilman kaikkia noita yllä mainitsemiani asioita, ennen kuin hankin lisäoppia hampaista vuonna 2011. Tein parhaani, mutta en tiennyt, mitä en tiennyt, joten luonnollisesti: en osannut.