Stomatiitti, CCUS
Stomatiitti on hieman harvinaisempi vaiva, johon lievänä kyllä törmää aika moni hampaita hoitava eläinlääkäri, mutta ei välttämättä aina tunnista sitä.
CCUS eli Canine chronic ulserative stomatiitti, koiran krooninen ja haavautuva suun limakalvojen tulehdus, on spontaanisti progressiivinen ja kivulias. Aiheuttajaa ei varmuudella tunneta mutta sairautta epäillään immuunivälitteiseksi. Usein samaan aikaan todetaan parodontiittimuutoksia, mutta ei aina. Vanha nimi on CUPS eli canine ulserative paradental stomatitis mutta tätä ei suositella enää käytettävän, koska sana paradental viittaa hammasta vasten olevaan limakalvoon, 40 % tapauksista ei kuitenkaan ole hammasta vasten olevan limakalvon alueella. CCUS jaetaan kolmeen histologiseen alatyyppiin, jotka voivat olla saman taudin eri asteita tai alatyyppejä: lichenoid, syvä stomatiitti ja granulomatous (vakavin muoto). Taudin vakavuutta voidaan arvioida canine ulcerative stomatitis disease activity index CUSDAI:n avulla.
Tautia tavataan useammin greyhoundeilla, labradorinnoutajilla, maltankoirilla ja cavaliereilla, myös saksanpaimenkoirilla ja terriereillä. Itse olen nähnyt tätä eniten cavaliereilla.
Oireena voidaan havaita pahaa hajua, kuolaamista, jopa paksua verestävää kuolaa ja kipua. Tulehdus voi levitä myös huulipoimujen alueelle. Tulehdus vastaa huonosti lääkehoitoon. Tärkein hoito on erittäin huolellinen ja jatkuva hampaiden puhdistaminen, usein joudutaan myös poistamaan hampaita ja yleensä tulehdus rauhoittuu sillä. Kaikki huonokuntoiset hampaat on poistettava. Kotihoidossa on hyvä käyttää plakki indikaattoria riittävän hyvän hampaiden harjauksen opettelemiseksi.
Hoito: Ensin on hyvä tutkia verikokeet ja hammashoidon yhteydessä ottaa myös koepalat. Koepaloista halutaan varmistaa, ettei kyseessä ole pemphigus, bullous pemphigoid, epiteliotrooppinen T-solu lymfooma, wegenerin granulomatoosi tai erytema multiforme (näitä yleensä esiintyy iholla, mutta voi esiintyä suun limakalvoillakin). Verikokeesta varmistettava, ettei limakalvomuutokset johdu uremiasta. Hammashoidossa on tärkeää arvioida huolellisesti jokaisen hampaan tilanne ja poistaa mahdolliset huonot, tulehdusta ylläpitävät hampaat. Erään tutkimuksen mukaan 90 % paranee (huonojen) hampaiden poistoilla.
Kotihoito: päivittäinen plakin poisto klorheksidiiniä sisältävällä tuotteella, 0,12 % pasta paras. Mutta koska ikenet ovat usein hyvinkin kipeät, harjaaminen voi olla vaikeaa. Laita silloin aluksi geeliä limakalvoille ja hampaiden pinnoille, harjaus heti kun mahdollista. Kotihoidosta huolimatta puhdistus ja tarkastus eläinlääkärissä on tarpeen 3-4 kk välein. Jos kotihoito ei onnistu, kaikkien hampaiden poistoa on harkittava. Antibiootteja ei suositella sillä ne auttavat vain hetken, mutta eivät paranna tulehdusta. Kortisoni on yleensä ihan tehokas, mutta sivuvaikutusten vuoksi ei pitkäaikaisesti suositeltava. Kivun hoitoon tulehduskipulääke ja mahdollisesti tramal ja/tai gabapentiini usein tarpeen. Uusin lääkekombo on pentoksifylliinin, niasiinin ja doksisykliinin yhdistelmä, joka vaikuttaa lupaavalta.
PS. Eosinofiilinen stomatiitti on eri sairaus, sitä nähdään koirilla yleensä kitalaessa, joskus kielessäkin. Yleisin se tuntuu olevan cavaliereilla, huskyillä, malamuuteilla, labradorinnoutajilla ja italianvinttikoirilla. Eosinofiilinen tulehdus on yleensä allergia-tyyppinen tulehdus, allergia voi olla loisia, ruokaa tai ruokakuppia kohtaan. Näitä hoidetaan usein loishäädöillä ja eliminaatiodieetillä sekä kupin vaihdolla (muovikuppi esim teräksiseen tai lasiseen) ja joskus kortisonilla.